Kultaisten kirjekuorien kirous

...eli meidän kirjekuoriemme tarina.

No ei se nyt todellisuudessa ehkä ihan niin dramaattista ollut kuin otsikko antaa ymmärtää, mutta kyllä sitä jossakin kohtaa vähän meinasi usko mennä. Ensinnäkin oikean sävyisten kultaisten kirjekuorien löytäminen osoittautui liki mahdottomaksi tehtäväksi. Lopulta löysin - olikohan se Ebaysta - silmää miellyttävän väriset kuoret kivalla jujulla, eli hiukan epäsymmetrisellä sulkuläpällä. No, klikediklik vaan ja ei muuta kuin kuoret tilaukseen!

Kuoret saapuivat perille ja olivat, noooh, ihan kivat. Vähän haalean sävyiset mutta menettelivät kuitenkin. Tyytyväisenä jätin kuoripinon odottelemaan kutsuja. Kun kutsut sitten pienen mutkan jälkeen saapuivat painosta, huomasin kauhukseni kirjekuorien olevan leveyssuunnassa 5mm liian pienet. Kyllä taas kannatti tehdä pikaisia ostopäätöksiä ennen kuin tarkisti kuorien koon ja kyllä taas kannatti olla testaamatta niitä kutsujen koevedoksia sinne kuoreen! Voi pölhöys.

Eipä muuta kuin uusia kultaisia kuoria etsimään! Epätoivoisten etsintöjen jälkeen löysin lopulta sopivat kuoret Suomi Kirjekuorilta ja laitoin pikaisesti tilauksen menemään. Kuoria saapuvaksi odotellessamme alkoi tietysti kaiken hyvän päälle postilakko, jonka vuoksi kuorien saapumisessa kesti vieeelä hitusen kauemmin. (Tässä kohtaa alkoi morsiamessa olla havaittavissa pientä hermostuneisuutta). Noh, kun kuoret lopulta sitten saapuivat, olivat ne iloksemme itse asiassa väriltään jopa kivammat kuin alkuperäiset kuoret! Toisaalta meille olisi siinä kohtaa varmaan ollut aivan sama vaikka ne olisi olleet kirkkaan pinkit, kunhan vain kutsut pääsisivät vihdoin matkaan..

Kirjoittelin vieraiden osoitteet wordilla ja printtasin kirjekuoriin. Ei tarvinnut aiheuttaa itselle jännetupintulehdusta ranteeseen ja lopputulos oli ainakin omasta mielestäni ihan tosi onnistunut näinkin. Vain mitä mieltä olette? Mitään kauniita kirjekuorien sulkutarroja ei enää tässä kohtaa edes jaksanut miettiä vaan läntättiin vain tylsästi liimapinta vedellä kiinni. Tuskin kukaan vieraista edes osasi mitään tarroja kaivatakaan.

Olin jo kauan aikaisemmin sanonut, että marraskuun aikana kutsut on pakko viimeistään saada lähtemään vieraille ja niin ihme ja kumma saatiinkin. Kun vihdoin 30.11. maanantaina illalla saatiin vietyä kutsut postilaatikkoon, tuntui siltä, etten halua nähdä kultaisia kuoria enää ikinä! Okei, totuuden nimissä 1.12. ne kutsut kai vasta sieltä postilaatikosta tyhjennettiin, mutta kuitenkin.. Ainakin saatiin ne meiltä kotoa pois marraskuun puolella!

Emmekä nyt ilmeisesti ihan supermyöhässä olleet, koska tosi kivasti on jo alkanut vastauksia kutsuihin tulemaan. Kerrankin sitä selaa saapuneen postin ihan intopiukassa läpi heti kotiin saavuttua! ♥


Mitäpä pidätte meidän kuorien ulkonäöstä?