Minun piti kirjoitella tästä pukusovituksesta jo lauantaina, mutta suunnitelmiin tuli pikkiriikkinen muutos, kun lähdinkin lauantaiaamuna kymmenen upean naisen matkaan juhlimaan polttareitani! (Enkä sitten eilenkään ollut ihan kirjoituskunnossa, krhm.) Polttareihin palaan vielä tällä viikolla tarkemmin, mutta sen haluan sanoa jo nyt, että ne olivat aivan TÄYDELLISET! Ai että, taas meinaa itkettää, kun mietin kuinka mahtavia ystäviä mulla onkaan.
Mutta palataanpa nyt vielä hetkeksi ajassa jokunen päivä taaksepäin. Viime viikon keskiviikkona sain Fiancéesta odotetun soiton - mun puku oli saapunut! Samantien sovittiin, että lähden jo heti perjantaina ajelemaan kohti Turkua ja sovittamaan pukua, jotta mahdolliset korjaukset ehditään vielä hyvin tehdä ennen hääpäivää. Elina varoitteli jo puhelimessa, että perjantai on heillä aika täynnä, mutta siitä huolimatta raahasin myös kaasojani mukaan. Pahoittelut!
Perjantaina lähdimme sitten jännitys vatsassa tuntuen ajelemaan kohti Turkua ja vaikka kuvittelin olevani melko rauhallinen, niin en ehkä oikesti ollutkaan, sillä 1) ajoin vahingossa ensin Raisioon, 2) ajoin liikennevaloissa lumipenkkaan ja 3) käännyin Turussa väärälle kadulle ja jouduin ajamaan vähän lenkkiä, jotta pääsin takaisin oikealle kadulle. Mutta selvisimme kuitenkin hengissä perille! Ja ihan sivuhuomautuksena, että olen kyllä normaalisti suht hyvä kuski ja osaan suunnistaa Turussa.. :D
Itse en Elinan antamista varoituksista huolimatta liikkeessä tuntenut minkäänlaista kiirettä, vaikka meitä toki siinä olikin useampi naisryhmä sovittelemassa. Tai ehkä olin vain niin pukuni lumoissa, etten tajunnut ympäröivästä maailmasta yhtään mitään. Ja olihan se puku kaunis - itseasiassa vielä kauniimpi kuin muistelinkaan! Ja mikä parasta, mulla oli siinä myös itsellä kaunis olo. Vaikka tukka oli takussa ja meikit työpäivän läpi kärsineet, niin siitä huolimatta näytin morsiamelta.
Puku oli kooltaan juurikin sopiva ja myös helman pituus oli passeli. Puvun rintamukseen lisätään vielä kiristys, jotta se varmasti istuu kauniisti ihoa vasten. Muita muutoksia pukuun ei tarvittukaan! Se oli kyllä kuin tehty mua varten. Puku jää nyt Fianceehen säilytykseen ja käyn sen sieltä noutamassa hääviikolla. Ihan mahtavaa, kun ei tarvitse miettiä, että mihin sen puvun nyt tunkisi säilytettäväksi niin, ettei Henri sitä vahingossakaan näkisi.
Ah, en malta odottaa hääpäivää, kun saan taas pukea sen ihanuuden päälleni! ♥
Pukusovituksen jälkeen olin niin onnenhuumasta sekaisin, että ihmettelen yhä, kuinka ihmeessä selvisimme ehjin nahoin Turusta takaisin Helsinkiin siinä lumipyryssä. Näkyvyys oli nimittäin aivan surkea! Polttareiden kannalta meikäläisen sekavuus oli kuitenkin todennäköisesti vain hyvä - sen verran helposti meni kaikki huijaukset läpi. Uskoin oikeasti muun muassa, että siskoni oli lähdössä perjantaina laivalle! Tosin äidin kysyessä puhelimessa että olemmeko siivonneet ja kehottaessa menemään aikaisin nukkumaan meinasi pieni epäilys herätä..."Mutta eihän ne voi huomenna olla, kun Paula kerta on laivalla!"
![]()
Ps. Kuva on napattu Fiancéen nettisivuilta, ei siis ole mun sovituksesta ;)
Mutta palataanpa nyt vielä hetkeksi ajassa jokunen päivä taaksepäin. Viime viikon keskiviikkona sain Fiancéesta odotetun soiton - mun puku oli saapunut! Samantien sovittiin, että lähden jo heti perjantaina ajelemaan kohti Turkua ja sovittamaan pukua, jotta mahdolliset korjaukset ehditään vielä hyvin tehdä ennen hääpäivää. Elina varoitteli jo puhelimessa, että perjantai on heillä aika täynnä, mutta siitä huolimatta raahasin myös kaasojani mukaan. Pahoittelut!
 |
| Kuva |
Perjantaina lähdimme sitten jännitys vatsassa tuntuen ajelemaan kohti Turkua ja vaikka kuvittelin olevani melko rauhallinen, niin en ehkä oikesti ollutkaan, sillä 1) ajoin vahingossa ensin Raisioon, 2) ajoin liikennevaloissa lumipenkkaan ja 3) käännyin Turussa väärälle kadulle ja jouduin ajamaan vähän lenkkiä, jotta pääsin takaisin oikealle kadulle. Mutta selvisimme kuitenkin hengissä perille! Ja ihan sivuhuomautuksena, että olen kyllä normaalisti suht hyvä kuski ja osaan suunnistaa Turussa.. :D
Itse en Elinan antamista varoituksista huolimatta liikkeessä tuntenut minkäänlaista kiirettä, vaikka meitä toki siinä olikin useampi naisryhmä sovittelemassa. Tai ehkä olin vain niin pukuni lumoissa, etten tajunnut ympäröivästä maailmasta yhtään mitään. Ja olihan se puku kaunis - itseasiassa vielä kauniimpi kuin muistelinkaan! Ja mikä parasta, mulla oli siinä myös itsellä kaunis olo. Vaikka tukka oli takussa ja meikit työpäivän läpi kärsineet, niin siitä huolimatta näytin morsiamelta.
Puku oli kooltaan juurikin sopiva ja myös helman pituus oli passeli. Puvun rintamukseen lisätään vielä kiristys, jotta se varmasti istuu kauniisti ihoa vasten. Muita muutoksia pukuun ei tarvittukaan! Se oli kyllä kuin tehty mua varten. Puku jää nyt Fianceehen säilytykseen ja käyn sen sieltä noutamassa hääviikolla. Ihan mahtavaa, kun ei tarvitse miettiä, että mihin sen puvun nyt tunkisi säilytettäväksi niin, ettei Henri sitä vahingossakaan näkisi.
Ah, en malta odottaa hääpäivää, kun saan taas pukea sen ihanuuden päälleni! ♥
Pukusovituksen jälkeen olin niin onnenhuumasta sekaisin, että ihmettelen yhä, kuinka ihmeessä selvisimme ehjin nahoin Turusta takaisin Helsinkiin siinä lumipyryssä. Näkyvyys oli nimittäin aivan surkea! Polttareiden kannalta meikäläisen sekavuus oli kuitenkin todennäköisesti vain hyvä - sen verran helposti meni kaikki huijaukset läpi. Uskoin oikeasti muun muassa, että siskoni oli lähdössä perjantaina laivalle! Tosin äidin kysyessä puhelimessa että olemmeko siivonneet ja kehottaessa menemään aikaisin nukkumaan meinasi pieni epäilys herätä..."Mutta eihän ne voi huomenna olla, kun Paula kerta on laivalla!"
Ps. Kuva on napattu Fiancéen nettisivuilta, ei siis ole mun sovituksesta ;)