Huhhuh, mulla on kyllä ollut niin uskomattoman mahtava viikko, etten meinaa sitä edes todeksi uskoa. Ensin mitä parhaimmait polttarit ja nyt eilen blogin valinta Vuoden hääblogiksi 2016! Aivan mielettömän hienoa! Rupean taas kohta kyynelehtimään.. Krhm. Noniin, koitan pysyä asiassa. Polttareista on vielä käsittelemättä loppuilta, joten let's get to it!
Naurettuamme vedet silmissä stand upissa lähes kaksi tuntia (okei, tuo sisälsi myös väliajan) oli aika sanoa yhdelle ihanalle polttariporukan jäsenelle heipat ja jatkaa muiden kanssa matkaa kerrassaan suloisen tunnelmalliseen Wine bistro & Tapas bar di Treviin. Tämä taisi olla sattumaa, mutta ravintolan upeat tiiliseinät toivat heti mieleen meidän juhlatilan - aivan nappivalinta siis! Di Trevissä herkuttelimme suussasulavilla tapaksilla ja tuhosin itsekseni pullollisen viiniä.. (Köhköh, sori äiti.) Mun täytyy myöntää, että mulla oli koko päivän ajantaju aivan sekaisin, mutta ilmeisesti istuskeltiin di Trevissä ihan hyvä tovi kaikessa rauhassa. Oli kyllä aivan ihanaa vaan jutustella ja nauraa yhdessä.
Ravintolassa sain myös arvuutella, että mitä Henri oli etukäteen vastannut joihinkin kaasojen esittämiin kysymyksiin. Olikin tosi hauskaa miettiä kysymyksiä juuri siltä kantilta, että mitä Henri olisi mahtanut vastata. Tuli todettua, että aika hyvin tunnemme toisemme! Tosin melko huolestuttavaahan se kai olisi, jos emme tässä noin kymmenen vuoden aikana olisi oppineet toisiamme tuntemaan..
Di Trevistä lähdimme kohti valitsemaani yökerhoa, joksi nostalgiasyistä (ja tuttujen bongaamisen toivossa) valikoitui iki-ihana Vegas! Onnekseni tuttuja sattui myös olemaan paikalla ja meikä sai taas yhden itkusyyn lisää. Baari-ilta koostui tanssista, laulusta (siis musta on niin hirveitä videoita, etten kestä :D), shottitarjottimista ja liian monista drinkeistä. Meno oli kuitenkin aivan mahtava ja pääsinpä myös osaksi Pianowaria ja laulamaan mukana Leevi and the Leavingsin Itkisitkö onnesta -kappaletta. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten ihan kaikkia sanoja osannut, mutta kertsi soi päässä vielä näin viikko polttareiden jälkeenkin! Aivan älytön korvamato.
Baarissa juhlimme suurimman osan porukasta kanssa pilkkuun asti ja väsyineinä raahauduimme Annukka-kaason luokse nukkumaan. Ihanasti olivat nähneet vaivaa ja pedanneet koko olohuoneen peittävän siskonpedin meille. Kiitos! <3 Seuraavana aamuna heräsin yllättävän hyvinvoivana, söimme pikaisen aamupalan ja party-bus kuljetti meidät takaisin Helsinkiin. Mitkä uskomattoman ihanat lähes 30 tuntia meillä olikaan! En voi myöskään tarpeeksi kiittää siskokaasoani ja Santeria siitä, että he kolmena peräkkäisenä päivänä jaksoivat ajella Turku-Helsinki väliä. Minun vuokseni! Ihan hullua ja niiiin lääskittävää (en tiedä onko tämä meidän perheen oma sana vai murretta vai mitä, mutta pääasia että Paula tajuaa).
Vielä kerran kiitos kaikille mukanaolleille aivan täydellisen ihanasta päivästä! Olen niin kiitollinen ja onnellinen kaikesta! ♥
Naurettuamme vedet silmissä stand upissa lähes kaksi tuntia (okei, tuo sisälsi myös väliajan) oli aika sanoa yhdelle ihanalle polttariporukan jäsenelle heipat ja jatkaa muiden kanssa matkaa kerrassaan suloisen tunnelmalliseen Wine bistro & Tapas bar di Treviin. Tämä taisi olla sattumaa, mutta ravintolan upeat tiiliseinät toivat heti mieleen meidän juhlatilan - aivan nappivalinta siis! Di Trevissä herkuttelimme suussasulavilla tapaksilla ja tuhosin itsekseni pullollisen viiniä.. (Köhköh, sori äiti.) Mun täytyy myöntää, että mulla oli koko päivän ajantaju aivan sekaisin, mutta ilmeisesti istuskeltiin di Trevissä ihan hyvä tovi kaikessa rauhassa. Oli kyllä aivan ihanaa vaan jutustella ja nauraa yhdessä.
Onnellinen morsian viinilasinsa kanssa
Ravintolassa sain myös arvuutella, että mitä Henri oli etukäteen vastannut joihinkin kaasojen esittämiin kysymyksiin. Olikin tosi hauskaa miettiä kysymyksiä juuri siltä kantilta, että mitä Henri olisi mahtanut vastata. Tuli todettua, että aika hyvin tunnemme toisemme! Tosin melko huolestuttavaahan se kai olisi, jos emme tässä noin kymmenen vuoden aikana olisi oppineet toisiamme tuntemaan..
Di Trevistä lähdimme kohti valitsemaani yökerhoa, joksi nostalgiasyistä (ja tuttujen bongaamisen toivossa) valikoitui iki-ihana Vegas! Onnekseni tuttuja sattui myös olemaan paikalla ja meikä sai taas yhden itkusyyn lisää. Baari-ilta koostui tanssista, laulusta (siis musta on niin hirveitä videoita, etten kestä :D), shottitarjottimista ja liian monista drinkeistä. Meno oli kuitenkin aivan mahtava ja pääsinpä myös osaksi Pianowaria ja laulamaan mukana Leevi and the Leavingsin Itkisitkö onnesta -kappaletta. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten ihan kaikkia sanoja osannut, mutta kertsi soi päässä vielä näin viikko polttareiden jälkeenkin! Aivan älytön korvamato.
Ai oliko hyvä meno? NO OLI!
Vielä kerran kiitos kaikille mukanaolleille aivan täydellisen ihanasta päivästä! Olen niin kiitollinen ja onnellinen kaikesta! ♥
Vielä loppuillastakin hymy oli näin herkässä - voi että, mikä ihana päivä!
