Avioliiton siunauksen jälkeen hipsimme Henrin kanssa piiloon kirkon eteisessä olevaan "kaappiin", jossa odottelimme, että vieraat poistuvat kirkosta. Kirkon oven suussa kaasot jakoivat vieraille kellot kilistettäväksi siinä kohtaa, kun astumme Henrin kanssa ulos. Olimme siskokaason kanssa lisänneet kelloihin vielä musta-kultaiset nauhat tuomaan vähän näyttävyyttä. Kellot olivatkin ihan todella kivan näköiset ja ainakin minusta toimivat tosi hyvin perinteisen riisinheiton sijasta.
Oli kyllä ihana tunne astella yhdessä Henrin kanssa alas kirkon portaita kellojen helinässä ja hymyilevien ihmisten ympäröiminä. Tässä kohtaa jännitys oli jo lauennut ja oli vain ja ainoastaan hirveän onnellinen olo ja iloinen fiilis. Ulkona oli vielä lisäksi seremonian aikana alkanut sataa lunta - ihan täydellistä.
Otimme kirkon portailla vielä yhteiskuvan koko porukasta, jonka jälkeen vieraat lähtivät kävelemään kohti juhlapaikkaa ja me siirryimme potrettikuvaukseen. Siskokaaso lähti mukaan kuvausassistentiksi uhmaamaan lumituiskua kanssamme. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa! Onpa kyllä mielettömän ihanaa päästä vihdoinkin esittelemään potrettikuvauksemme satoa - ja sen jälkeen onkin jo kohta aika kurkistaa upeaa juhlatilaamme!
♥
