Hei taas pitkästä aikaa! *pyyhkii pölyjä blogin päältä*
Täällä on vietetty pitkäksi venähtänyttä blogilomaa muuton ja töiden merkeissä. En ole oikein vielä uudesta kodista löytänyt hyvää paikkaa kirjoittamiselle, joten toimeen ryhtyminen on ollut hankalaa. Nyt täältä olisi kuitenkin tarkoitus pikku hiljaa palata häiden äärelle. Muutaman viikon päästä pääsemme juhlimaan Henrin siskon ja tämän miehen häitä, joten häähuuma alkaa taas, pienen omia häitä seuranneen kisaväsymyksen jälkeen, löytyä!
Palataanpa siis yhteen häidemme lempihetkistäni - eli häätanssiimme. Hassua, miten en jostain syystä pitänyt sitä alun perin kovinkaan tärkeänä osana hääpäivää. Tanssin harjoittelutkin jäi lähinnä ajatuksen asteelle - vain hiukan ennen itse tanssia karkasimme lyhyeksi hetkeksi Henrin kanssa kaksin juhlatilan eteiseen, jossa pikana testasimme, että miten sen helmani kanssa oikein pystyy pyörimään. Ja hyvinhän se onneksi onnistui! Tanssimiseksi sitä ei ehkä voi kutsua, mutta oli se toisen käsivarsilla keinuminenkin hirveän ihanaa.
Häätanssikappaletta tulee palattua vähän väliä kuuntelemaan ja tunnelmoimaan, tälläkin hetkellä se soi tässä taustalla ja ihanat muistot palaavat mieleen. Olen tainnut linkittää sen tänne blogiin jo monen monta kertaa, mutta tässä alla se vielä kertaalleen. Meillä häätanssi soi kannettavan kautta ja bändi aloitti settinsä vasta häätanssin jälkeen. Tämä ihan siitä syystä, että Marco Hietalan ääni on minulle olennainen osa tuon kappaleen viehätystä. Mielestäni tämä järjestely toimi kyllä oikein hyvin ja bändin oli helppo startata illan bileet herkän häätanssin jälkeen.
Noniin, klikatkaahan tästä biisi taustalle soimaan, niin pääsette mukaan tunnelmaan!
Tanssimme juhlatilan keskellä ja vieraat asettuivat ympärillemme katsomaan. Etukäteen jännitin, että paljonko hermoilemme ja kompuroimme kaikkien tuijottaessa, mutta ei siinä tilanteessa todellisuudessa edes huomannut ketään niistä ympärillä olevista ihmisistä - sitä vain keskittyi niin itse hetkeen ja siihen toiseen siinä vastapäätä. Voin sanoa, että olin tuossa hetkessä aivan äärettömän onnellinen ja kiitollinen kaikesta kauniista mitä minulle on suotu.
Vielä muutama vieraiden nappaama kuva:
![]()
![]()
![]()
Niin rakkaita muistoja! ♥
Onpa kyllä ihana palata näihin tunnelmiin. Uskomatonta, että häistä on jo ehtinyt vierähtää kokonaiset puoli vuotta, vaikka tuntuu että ihan juuri vähän aikaa sitten vasta hermoilin kirkon kryptassa. Kiitoskortitkin on vielä lähettämättä, hupsheijaa..
![]()
Täällä on vietetty pitkäksi venähtänyttä blogilomaa muuton ja töiden merkeissä. En ole oikein vielä uudesta kodista löytänyt hyvää paikkaa kirjoittamiselle, joten toimeen ryhtyminen on ollut hankalaa. Nyt täältä olisi kuitenkin tarkoitus pikku hiljaa palata häiden äärelle. Muutaman viikon päästä pääsemme juhlimaan Henrin siskon ja tämän miehen häitä, joten häähuuma alkaa taas, pienen omia häitä seuranneen kisaväsymyksen jälkeen, löytyä!
Palataanpa siis yhteen häidemme lempihetkistäni - eli häätanssiimme. Hassua, miten en jostain syystä pitänyt sitä alun perin kovinkaan tärkeänä osana hääpäivää. Tanssin harjoittelutkin jäi lähinnä ajatuksen asteelle - vain hiukan ennen itse tanssia karkasimme lyhyeksi hetkeksi Henrin kanssa kaksin juhlatilan eteiseen, jossa pikana testasimme, että miten sen helmani kanssa oikein pystyy pyörimään. Ja hyvinhän se onneksi onnistui! Tanssimiseksi sitä ei ehkä voi kutsua, mutta oli se toisen käsivarsilla keinuminenkin hirveän ihanaa.
Häätanssikappaletta tulee palattua vähän väliä kuuntelemaan ja tunnelmoimaan, tälläkin hetkellä se soi tässä taustalla ja ihanat muistot palaavat mieleen. Olen tainnut linkittää sen tänne blogiin jo monen monta kertaa, mutta tässä alla se vielä kertaalleen. Meillä häätanssi soi kannettavan kautta ja bändi aloitti settinsä vasta häätanssin jälkeen. Tämä ihan siitä syystä, että Marco Hietalan ääni on minulle olennainen osa tuon kappaleen viehätystä. Mielestäni tämä järjestely toimi kyllä oikein hyvin ja bändin oli helppo startata illan bileet herkän häätanssin jälkeen.
Noniin, klikatkaahan tästä biisi taustalle soimaan, niin pääsette mukaan tunnelmaan!
Tanssimme juhlatilan keskellä ja vieraat asettuivat ympärillemme katsomaan. Etukäteen jännitin, että paljonko hermoilemme ja kompuroimme kaikkien tuijottaessa, mutta ei siinä tilanteessa todellisuudessa edes huomannut ketään niistä ympärillä olevista ihmisistä - sitä vain keskittyi niin itse hetkeen ja siihen toiseen siinä vastapäätä. Voin sanoa, että olin tuossa hetkessä aivan äärettömän onnellinen ja kiitollinen kaikesta kauniista mitä minulle on suotu.
 |
| © Iiro Rautiainen |
 |
| © Iiro Rautiainen |
Vielä muutama vieraiden nappaama kuva:
Niin rakkaita muistoja! ♥
Onpa kyllä ihana palata näihin tunnelmiin. Uskomatonta, että häistä on jo ehtinyt vierähtää kokonaiset puoli vuotta, vaikka tuntuu että ihan juuri vähän aikaa sitten vasta hermoilin kirkon kryptassa. Kiitoskortitkin on vielä lähettämättä, hupsheijaa..
