Täytyy sanoa, että kyllä siinä alttarilla jännitti - samalla kuitenkin oli mielettömän upeata seistä siinä Henri vierellä. Kaikki tuntui jotenkin niin oikealta.
Pappinamme oli kotiseurakuntamme mukava naispastori, joka puhui todella kauniisti. Olimme tavanneet häntä kerran aikaisemmin, jolloin jutustelimme kaikenlaista ja kerroimme toisistamme, suhteestamme ja muustakin elämästämme. Pappi olikin tehnyt hyviä huomioita juttuhetkestämme ja puhe oli mukavan henkilökohtainen. Tykkäsin papin tavasta puhua rauhallisesti, lämpimästi ja samalla myös hauskasti. Yhdessä kohdassa minua alkoi itkettämään ja jouduin puristamaan Henrin kättä pysyäkseni kasassa, mutta onnekseni papin seuraava lause olikin jo taas niin hauska, että liikutus vaihtui nauruksi.
Yritin parhaani mukaan keskittyä kuuntelemaan papin puhetta, mutta itselleni jännitys teki tepposet ja alttarilla seisoessa alkoi heikottaa (siitä huolimatta, että syömisestä ja juomisesta oli kyllä aamun ajan huolehdittu kaasojen toimesta oikein hyvin). En onneksi pyörtynyt, mutta sen verran se vaikutti, etten ihan kaikkea papin puheesta muista, koska toistelin vain mielessäni "älä pyörry, älä pyörry". Tässä kohtaa videokuvaus olisi ollut hyvä lisä, niin olisi voinut kuunnella papin puheen uudelleen jälkikäteen!
Toinen kohta, missä meinasin pillahtaa itkuun, oli kun siskoni luki meille häissä suositun ja aina yhtä kauniin raamatunkohdan Ensimmäisestä korinttolaiskirjeen luvusta 13:
Taivaan Isän kaikkein pienin enkeli
nuorenparin ajatukset aavisti
Jakaa haluaisivat he vanhuuden
kanssa onnellisten lastenlapsien.
Nuoret hiljaa mielessään nyt lupaavat
että toinen toisiaan he tukevat
Tyytyväinen taivaan pieni enkeli
lähtiessään hymyili ja kuiskasi:
Oi Isä anna heille voimaa välittää
tahtoa ymmärtää, tukea omaa ystävää
Suo heille koti jossa toinen kannattaa
kun toinen uuvahtaa
Niin että rakkaus siellä aina elää saa.
| Image may be NSFW. Clik here to view.  |
| © Iiro Rautiainen |
Pappinamme oli kotiseurakuntamme mukava naispastori, joka puhui todella kauniisti. Olimme tavanneet häntä kerran aikaisemmin, jolloin jutustelimme kaikenlaista ja kerroimme toisistamme, suhteestamme ja muustakin elämästämme. Pappi olikin tehnyt hyviä huomioita juttuhetkestämme ja puhe oli mukavan henkilökohtainen. Tykkäsin papin tavasta puhua rauhallisesti, lämpimästi ja samalla myös hauskasti. Yhdessä kohdassa minua alkoi itkettämään ja jouduin puristamaan Henrin kättä pysyäkseni kasassa, mutta onnekseni papin seuraava lause olikin jo taas niin hauska, että liikutus vaihtui nauruksi.
| Image may be NSFW. Clik here to view.  |
| © Iiro Rautiainen |
Yritin parhaani mukaan keskittyä kuuntelemaan papin puhetta, mutta itselleni jännitys teki tepposet ja alttarilla seisoessa alkoi heikottaa (siitä huolimatta, että syömisestä ja juomisesta oli kyllä aamun ajan huolehdittu kaasojen toimesta oikein hyvin). En onneksi pyörtynyt, mutta sen verran se vaikutti, etten ihan kaikkea papin puheesta muista, koska toistelin vain mielessäni "älä pyörry, älä pyörry". Tässä kohtaa videokuvaus olisi ollut hyvä lisä, niin olisi voinut kuunnella papin puheen uudelleen jälkikäteen!
| Image may be NSFW. Clik here to view.  |
| © Iiro Rautiainen |
| Image may be NSFW. Clik here to view.  |
| © Iiro Rautiainen |
Toinen kohta, missä meinasin pillahtaa itkuun, oli kun siskoni luki meille häissä suositun ja aina yhtä kauniin raamatunkohdan Ensimmäisestä korinttolaiskirjeen luvusta 13:
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Vieläkin menee kylmät väreet, kun lukee tuota tekstiä.
| Image may be NSFW. Clik here to view.  |
| © Iiro Rautiainen |
Avioliiton siunaus muistutti kaikinpuolin pitkälti kirkollista vihkimistä. Merkittävin ero olikin kysymysten sanamuodossa. Pappi kysyi meiltä "Tahdotko avioliitossasi, jonka olet solminut ... kanssa osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä ja vastoinkäymisissä?", johon tietysti vastasimme vuorollamme tahdon. Tämän jälkeen vaihdoimme normaalisti sormukset ja suukon. Minusta seremonia oli todella kaunis, enkä tiedä olisivatko kaikki edes mahtaneet huomata kyseessä olevan nimenomaan siunaus, eikä vihkiminen, jos sitä ei olisi kutsussa jo kerrottu.
Siunauksen lopussa lausuimme Isä meidän -rukouksen, kuulimme kauniin yllätyslauluesityksen Enkelin rukous -kappaleen muodossa ja pappi antoi Herran siunauksen. Tuo Enkelin rukous -kappale oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta sopi upeasti kirkolliseen siunaustilaisuuteen. Se oli myöskin lahja äidiltäni, joka teki siitä vielä kosketavamman!♥
Taivaan Isän kaikkein pienin enkeli
kerran maailmaan se matkan suuntasi
Kauan kiersi kunnes vihdoin löysi sen
kahden nuoren, herkän, kauniin rakkauden.
Ihmislapset alttarilla vierekkäin
mies ja vaimo ovat tästä eteenpäin
Heitä katsellessaan pieni enkeli
nöyrän rukouksen kotiin lähetti:
Oi Isä, anna heille voimaa välittää
tahtoa ymmärtää, tukea omaa ystävää
Suo heille koti jossa toinen kannattaa
kun toinen uuvahtaa
Niin että rakkaus siellä aina elää saa.
Oi Isä, anna heille voimaa välittää
tahtoa ymmärtää, tukea omaa ystävää
Suo heille koti jossa toinen kannattaa
kun toinen uuvahtaa
Niin että rakkaus siellä aina elää saa.
Taivaan Isän kaikkein pienin enkeli
nuorenparin ajatukset aavisti
Jakaa haluaisivat he vanhuuden
kanssa onnellisten lastenlapsien.
Nuoret hiljaa mielessään nyt lupaavat
että toinen toisiaan he tukevat
Tyytyväinen taivaan pieni enkeli
lähtiessään hymyili ja kuiskasi:
Oi Isä anna heille voimaa välittää
tahtoa ymmärtää, tukea omaa ystävää
Suo heille koti jossa toinen kannattaa
kun toinen uuvahtaa
Niin että rakkaus siellä aina elää saa.
Säästetään kirkosta poistuminen ja lähtömarssimme seuraavaan postaukseen!
