Viime lauantaiaamuna Henri heräsi epäilyttävän aikaisin
(okei, kello lähenteli jo yhdeksää, mutta mulle se on aikaisin) ja lähti viemään Borista ulos.. Toisaalta hän kyllä aina välillä saattaa herätä aamulla, eikä enää saa unta, joten jatkoin itse unia sen kummemmin asiaa miettimättä. Hetken päästä tästä Henri soitti ja sanoi unohtaneensa avaimen kotiin, joten minun pitäisi avata hälle ovi. No minähän tietysti reippaana tyttönä käväisin painamassa summerinappulaa, jonka jälkeen tulikin perään puhelua että "summeri ei muuten toimi, sun pitää tulla alas asti". Jaaa, miksihän sitten osasit soittaa heti sen jälkeen, kun olin summeria painanut.. ;) Siinä kohtaa minäkin, vaikka melkoisen hidas olenkin, jo aloin tajuamaan, että nyt se on muuten oikeasti menoa!
Yritin laittaa äkkiä vaatteet niskaan, mutta yhtäkkiä kaikki vaatteet oli tietysti hukassa. Luulin kuitenkin olleeni aika nopea, mutta tytöt myöhemmin kertoivat, että mulla kesti tosi kauan.. Hupsista! Avattuani kotiovemme näin ensimmäisenä hissinoveen kiinnitetyt suljettu-kyltit ja heti toisena viestit kolmelta kaasoltani kiinnitettynä rappukäytävän seinään. Kun jatkoin matkaa portaita alas, tuli joka kerroksessa lisää viestejä kaikilta polttareihin osallistuneilta naisilta. Purskahdin itkuun jo heti ensimmäisessä kerroksessa ja jokainen uusi lappu sai aikaan uuden itkun ja naurun sekaisen pyrskähdyksen. Kuulostin kuulemma aivan koiralta ja hetken polttariporukka oli tosiaan luullut, että rapussa on uliseva koira. Siitä voitte päätellä kuinka kauniilta kuulostin!
![]()
![]()
Alaovelle päästessäni alhaalla odotti kymmenen naista kännykkäkamerat laulaen. Halasin kaikki läpi ja minulle iskettiin pakkausohjeet kouraan. Sain ottaa Henrin pakkausavuksi ja lähdin äkkiä takaisin yläkertaan pakkailemaan. Kun kaikki kamat oli kasassa lähdettiin porukalla aamiaiselle kotimme lähistöllä olevaan kahvilaan, jossa kaikessa rauhassa saatettiin aamu käyntiin ja sain itse myös vähän tasata sykettäni. Kahvilassa sain pikaisesti päivittää myös Facebookiin ja Instagramiin, että polttarit olivat alkaneet - tärkeysjärjestys ennen kaikkea! Kahvilassa sain päähäni hopeisen sulkapannan ja muut tytöt mustat sulkapannat. Just mun näköistä <3
Tässä varsin onnellinen ja kaikesta rakkaudesta hämmentynyt polttarisankari, joka ei aamulla huomannut edes harjata tukkaansa! :D
Maittavan aamupalan jälkeen kahvilan eteen kurvasi minibussi, johon mahtui yllättävän kivuttomasti koko porukkamme! Meitähän oli tosiaan parhaimmillaan 11 naista + kuski ja kaikkien tavarat, joten tämä oli kyllä ihan loistovalinta polttariseurueelle ja todellinen tilaihme
(ilmeisesti parhaimmillaan mahtuisi jopa 13+1 henkilöä)! Siskokaaso oli avopuolisonsa kanssa edellisenä päivänä ajellut Vantaalle autoa hakemaan. Kaasot olivat koristelleet auton nätiksi polttarikyltein, ilmapalloin ja serpentiinein. Ihania pieniä yksityiskohtia! Vinkiksi muuten kaikille muillekin polttariseurueille, että autoa vuokraa Tmi Petri Seulanto, lisätietoa tästä ja muista vuokrattavista autoista:
http://www.minibussi.info.
Meidän party-bus ;)
Saatuamme itsemme pakattua autoon lähdettiin ajelemaan kohti Kamppia, josta kävelimme vähän matkaa Fredrikinkadulle ja löysin itseni Escape Roomista! Olin ihan superonnessani, sillä olin jo pitkään halunnut kokeilla tällaista pakohuonepeliä. Escape Room on siis tosielämän seikkailupeli, jossa porukalla on 60 minuuttia aikaa löytää ulos huoneesta ratkaisemalla arvoituksia, tehtäviä ja mysteerejä vihjeiden avulla.
Peli oli aivan mahtavan hauska ja onnistumisen riemua sai kokea jokaisen ratkaistun arvoituksen jälkeen, sillä tehtävät eivät oikeasti olleet mitenkään itsestäänselviä tai liian helppoja! Kelloa vastaan taistelu oli myös tosi jännittävää, ja meillä menikin todella tiukille - mutta pääsimme kuin pääsimmekin ulos! Kyseessä oli vielä kuulemma yksi heidän vaikeimmista peleistään, joista vain 1/4 selviää ulos - kyllä kelpasi paukutella henkseleitä! Ihan ehdottomasti on päästävä kokeilemaan tätä vielä uudelleenkin.
Ihana ihana ihana porukka <3
Escape Roomin jälkeen matkasimme takaisin tila-autolle, joka lähti kuljettamaan porukkaamme varsin yllättävään paikkaan. Siitä kuitenkin lisää vasta seuraavassa postauksessa, jotta tästä ei ihan romaania tule. ;)
Iik, minnehän se matka nyt jatkuu..
