Quantcast
Channel: Häähullun haaveiluja
Viewing all 92 articles
Browse latest View live

Matkalla lentokentälle

$
0
0
Kiitos kaikille onnitteluista! <3

Iiks, nyt ollaan matkalla lentokentälle - lento lähtee 7:55 ja halutaan olla kentällä hyvissä ajoin. Lennolle on varattu paljon lukemista sekä sarjoja ja leffoja tabletille. Eiköhän näiden avulla saada se vähän alle 13 tuntia sujumaan mukavasti! Perillä Cancunin lentokentällä meidän pitäisi olla puoli kahdelta paikallista aikaa, joten pitää koittaa koneessa myös nukkua, jottei iske aivan kaamea jetlag heti alkuunsa. Suomessa kello lähenee tuolloin kuitenkin jo iltayhdeksää. Lentokentältä hotellille on vielä parin tunnin matka, joten tällaiseen kevyeen 15 tunnin matkustamiseen tässä on varauduttu (mikä siis kylläkin silti on vähän, kun vertaa, mikäli oltaisiin jouduttu tekemään välilaskuja ja vaihtamaan koneita).

Yritän päästä välillä lomankin aikana päivittelemään tänne kuulumisia, mutta se riippunee täysin hotellin netistä ja siitä, muistanko siellä palmun alla lekotellessa ulkomaailmaa ollenkaan. ;) Matkan jälkeen pääsen jo toivottavasti aloittelemaan tarkemmin hääpäivän läpikäymistäkin - en malta odottaa! Täytyy sanoa, että meillä kävi ihan mieletön tuuri hääpäivän sään kanssa, sillä meillä oli kuin olikin lunta maassa - vettä ja räntää alkoi onneksi tulla vasta illalla. Ja säästä puheenollen, nyt vaihtuu tämä harmaus ja kylmyys vähän lämpöisempään.

Kuva

Pakko kyllä vielä tähän väliin todeta, että olipa ihanaa, ettei matkalle lähtö ollut ihan heti häitä seuraavana päivänä, jotta sai vähän hengähtää ja fiilistellä rauhassa hääpäivää. Hiukan ehdittiin käymään häätavaroitakin läpi mutta silti valehtelematta varmaan puolet on vielä läpikäymättä. Miten musta tuntuu, että sitä tavaraa on vaan tullut entisestään lisää.. Näin siinä käy, kun häätavaraa on ollut sullottuna ennen häitä sekä omassa, että kummankin vanhempien kotona! Ei ole tajunnutkaan, että paljonko sitä kaikkea on tullut rohmuttua. Hupsis!

Tällaisissa odottavan jännittyneissä fiiliksissä toivotan kaikille ihanaa loppuviikkoa! Ja pahoittelen aiheesta toiseen hyppivää postaustani - huomaa kyllä, että kello on tälle tytölle aivan liian vähän, eikä aivot ihan vielä käy täysillä..


Hääkuvat on saapuneet!

$
0
0
Täällä ollaan taas!

Lento Meksikosta laskeutui takaisin Suomen lumiselle kamaralle perjantaina aamulla ja koko viikonloppu meni oikeastaan melkoisessa koomassa, sillä emme kumpikaan oikein saaneet lentokoneessa nukuttua. Onneksi siinä oli matkan jälkeen tosiaan pari päivää aikaa toipua ennen töihinpaluuta.. Vaikka loma olikin täydellisen rentouttava ja ihana, niin on tuo matkustaminen kyllä vaan silti aika väsyttävää! Tänne en valitettavasti ehtinyt loman aikana kuulumisia päivitellä, mutta instagramin puolella on muutama kuva matkalta jo vilahtanutkin.

Ennen kuin aloitan häiden läpikäymisen hieman nurinkurisesti juurikin tuosta häämatkasta, niin halusin tulla hehkuttamaan, että me saatiin jo meidän hääkuvat! Iiiiiks! Ja ne on aivan ihania!! Kuvaajamme Iiro Rautiainen teki kyllä ihan mielettömän hyvää työtä, en vaan voi tarpeeksi hehkuttaa!

Tässä yksi maistiainen potrettikuvistamme:

Kuva © Iiro Rautiainen

Stay tuned, lisää tulossa myöhemmin.. ;)



Ps. Valtavasti onnea kaikille tänään rakastaan kosiville, olette rohkeita! Tulettehan kertomaan, kuinka sujui? Jos joku haluaa jakaa tarinan kosinnasta vähän pidemmin, niin olisi kiva tehdä aiheesta ihan erillinen postaus. Mulle voi laittaa sähköpostitse (haahullunhaaveiluja(at)gmail.com) kosintastooreja tulemaan.

Häämatka osa 1: hotelli Sensimar Seaside Suites & Spa

$
0
0
Ennen kuin alan todenteolla käymään hääpäivää läpi, niin hypätään vielä hetkeksi Meksikon lämpöön...



Kuten jo aikaisemmassa postauksessani sanoinkin, häämatkamme oli aivan kertakaikkisen ihana! Matkalla kaikki sujui ongelmitta ja kuljetukset, opastukset sun muut oli matkajärjestäjä Finnmatkojen kautta järjestetty hienosti. Olemme kyllä todella tyytyväisiä ihan kaikkeen! Jokaiseen aamuun sai matkan aikana herätä niin valtavan onnellisena, että meinasi pakahtua (Krhm, paitsi yhtenä aamuna, kun viihdyimme edellisenä iltana rantabaarissa vähän liian pitkään erään saksalaisen pariskunnan seurassa - silloin aamulla lähinnä itketti. Onneksi pitkä kuuma kylpy porealtaassa parantaa lähes vaivan kuin vaivan. :P). Myös sää suosi meitä ja aurinkoa piisasi! Muutamana päivänä sateli vettä, mutta sateet osuivat onneksi aina ilta-aikaan. Joka päivä lämpöä oli keskimäärin 25-27 astetta, joka oli meille aikalailla täydellistä.




Resorttimme Sensimar Seaside Suites & Spa oli aivan uskomaton. Siis kertakaikkiaan mieletön! Ympäristö, huoneemme, henkilökunta, ravintolat.. Kaikki oli aivan ensiluokkaista ja paljon upeampaa kuin osasimme odottaakaan! Heti saapuessamme vastaanottoon saimme käteemme herkulliset tequila-pohjaiset tervetulodrinkit ja erittäin ystävällinen virkailija kyseli kuulumisiamme samalla kun kirjasi meidät saapuneiksi. Kun kerroimme olevamme häämatkalla, saimme käyttöömme veloituksetta premium-paketin, joka piti sisällään muun muassa ilmaisen wifin, 24/7 huonepalvelun ja paljon muita mukavuuksia. En voikaan hehkuttaa hotellin henkilökuntaa tarpeeksi, sillä kaikki olivat niin mielettömän ystävällisiä, palvelualttiita ja avuliaita.



Huoneeseemme saapuessamme odotti siellä tervetulotoivotuksena pullo kuohuvaa sekä kirje omalta conseilleriltämme. Huone oli todella tilava ja tyylikäs. Ehdottomat suosikkini siellä tietysti olivat suuri poreallas ja valtava king size -kokoinen sänky. Vaikken itsekään ole mitenkään kovin lyhyt, niin jouduin oikeasti vähän kiipeämään päästäkseni sänkyyn! Tahdon samanlaisen myös kotiin, aivan ihana! Huoneessa oli suuri ikkuna/liukuovi, josta pääsi pienelle terassille ihailemaan palmuja ja taaempana kohisevaa merta. Viihdyimmekin terassilla useampaan otteeseen lukemassa kirjoja ja drinkkejä nauttien. Huone siivottiin päivittäin ja lisäksi pientä luksuksentuntua toi, että joka-aamuisen sängyn petauksen lisäksi iltaisin sänky käytiin myös "avaamassa" nukkumista varten.



Ah, ja sitten ruoat ja juomat.. Hotellissa oli eri aamupalapaikkoja muistaakseni neljä (+ huonepalvelu), lounaspaikkoja myös neljä ja illallispaikkoja peräti 6-7 päivästä riippuen. Erityisesti suuri buffettyylinen aamupala rannalla oli suosikkimme. Kyllä tulee iso ikävä kokkien herkullisia omeletteja, jotka he valmistivat odottaessamme. Illallisravintoloiden joukosta oli mahdollisuus valita muun muassa meksikolaisesta, italialaisesta, aasialaisesta sekä kansainvälisistä ravintoloista. Omaksi suosikikseni nousi italialainen ravintola, jossa kävimmekin syömässä peräti kolmena iltana. Baareja hotellialuuella oli kaksi ulkotiloissa, kolme swim up-baaria sekä lisäksi ravintoloissa neljä. Nälässä tai janossa ei siis todellakaan tarvinnut olla! Voitte muuten kuvitella, että kahden viikon gourmet all inclusive -loman ja 24 /7 huonepalvelun jälkeen palaaminen kotiin tyhjän jääkaapin luo oli jokseenkin masentavaa.. :D




Resortissa olisi ollut myös runsaasti aktiviteetteja, mutta emme niihin pahemmin osallistuneet. Viihdyimme paremmin omassa rauhassa rannalla, uimassa, kävelemässä ja retkeilemässä. Iltaisin oli esiintyjiä ja tapahtumia ja niitä itsekin useampaan otteeseen seurasimme. Lisäksi oli teemailtoja, joista pitää oikein erikseen mainita mexican night, johon osallistuimme viimeisenä iltanamme. Tequila-tasting, herkullista ruokaa, Mariachi-bändi ja näyttävä maya-show olivat ihan mielettömän hienoja kokemuksia. Resortissa olisi myös ollut mahdollista järjestää häät ja pääsimmepä loman aikana yhtä seremoniaa todistamaankin! Ei kyllä voisi upeammat puitteet olla.

Ohjelmassa olisi ollut esimerkiksi kookospähkinöiden maalausta ja maalattuja kookospähkinöitä näkyikin resortissa useassa paikassa - niitä oli tosi hauska ihailla!



Voimme kyllä ihan täysillä suositella Sensimar Seaside Suites & Spata kaikille pariskunnille! Siellä jos missä todella oli helppoa irtautua arjesta vain nauttia täysillä elämästä.



Seuraavassa postauksessa vielä hiukan lisää häämatkasta ja sitten päästään palaamaan lähes kuukauden takaiseen ihanaan talviseen lauantaipäivään. <3

Häämatka osa 2: Kulttuuria, historiaa ja upeita kokemuksia

$
0
0
Ihan pelkkää löhöilyä ei meidän honeymoon sentään ollut, vaikka olisihan sekin ollut aivan ihanaa. Kun nyt kuitenkin Meksikoon saakka lähdimme, niin halusimme kokea myös hieman paikallista historiaa. Akumal sijaitsee Jukatanin niemimaalla, joka oli esikolumbiaanisen maya-sivilisaation vaikutusaluetta. Alueelta löytyykin useita salaperäisiä mayatemppeleitä ja -kaupunkeja. Mayojen historia on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista, joten oli mieletöntä päästä tutustumaan siihen lähemmin!

Kävimme opastetulla retkellä Chichén Itzássa, joka on ehkä alueen kuuluisin mayojen historiallinen kaupunki ja Meksikon merkittävimpiä nähtävyyksiä. Chichén Itzán kukoistuksen aika osuu vuosille 900-1200 jaa. Vuonna 2007 se valittiin maailman uusien seitsemän ihmeen joukkoon. Onkin sanottu, että missään muualla ei pysty yhtä lailla kokemaan, millainen maya-kaupunki oli loistonsa aikaan. Alueen keskeisin temppeli on sulkakäärmejumala Kukulcánin pyramidi ja muita upeita nähtävyyksiä Chichén Itzássa ovat muun muassa pok a tok -pelikenttä Juego de Pelota ja Cenote Sagrado -lähde, joka toimi keskeisenä ihmisten uhrauksen kohteena. Oli kyllä upea kokemus ja paikanpäällä olisi viihtynyt pidempäänkin, sillä tuntui, ettemme ehtineet varatussa ajassa kunnolla tutustua koko alueeseen.

Temppeli Kukulcán toimii kivestä rakennettuna mayalaisena kalenterina. Pyramidissa porrasaskelmia on 365 eli vuoden päivien lukumäärä. Mayojen maailma oli syklinen ja päivät, kuukaudet sekä vuodet jumalia



Tässä muurissa oleviin reikiin iskettiin uhrattujen päät kepin päähän, joko kunnianosoituksena uhratulle tai peloitteena vihollisille

Cenotet olivat usein mayoille pyhiä ja he heittivät niihin uhriesineitä ja ihmisiä lepyttääkseen jumaliaan. Tiettävästi myös tähän Cenote Sagradoon on aikojen kuluessa uhrattu monia ihmisiä.


Cenoteihin pääsimme tutustumaan tarkemmin toisella retkellämme, kun pakkasimme uimapuvut ja pyyhkeet kassiin ja lähdimme snorklaamaan niin upeita värikkäitä kaloja vilisevään laguuniin kuin jännittävään veden täyttämään cenote-luolaankin. Luolacenotesnorklaus oli yksi ehdottomista suosikkijutuistani koko matkan aikana! Luolassa oli uskomattoman kirkas vesi ja katosta roikkuvat tippukivimuodostelmat olivat ihan mielettömän upeita, kuten myös vedenalainen maailma. Joissakin kohdin luola olisi jatkunut alas pimeisiin syvyyksiin, joka sai sisäisen seikkailijani heräämään. Luolasukellus olisi niiiin mahtavaa kokea, mutta ehkä kuitenkin liian hurjaa meikäläiselle. Tyydyn toistaiseksi tähän snorklailuun. Retken lopuksi piipahdimme vielä avoimella cenotella, johon pääsi hyppäämääm 4m korkeudesta tai liukumaan zip linea pitkin. Valtavan hauska päivä.

Lisää snorklailua pääsimme kokeilemaan omatoimiretkellämme Akumal Bay Beachille, jossa tavoitteenamme oli päästä pulikoimaan mahtavien merikilpikonnien kanssa. Varasimme rannalta meille oman oppaan, jonka opastuksella snorklailimme rannalla kilpikonnia bongaillen sekä koralliriutan värikästä vedenalaista maailmaa ihmetellen. Siellä ne suuret kilvekkäät otukset mutustivat kaikessa rauhassa pohjasta meriheinää meidän ihmetellessä niitä aivan lähietäisyydeltä. En jotenkin ollut aikaisemmin edes tajunnut, että kuinka suuria jotkut merikilpikonnalajit ovatkaan! Niin upea kokemus!

Ja kun Meksikossa kerran oltiin, niin pitihän reissun aikana tutustua pieneen paikalliseen perheyrityksen pyörittämääm Mezcal-tehtaaseen. Opimme, että tequila on (shampanjan tapaan) vain tietyllä alueella kasvaneista agaavekasveista valmistettua juomaa, kun muualla Meksikossa valmistettua samasta kasvista tuotettua juomaa kutsutaan mezcaliksi. Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan tequilan/mezcalin valmistukseen ja vielä kiinnostavampaa oli tietysti tutustumiskierrokseen kuulunut maistelu! Suomessa myytävä tequila on kypsyttämätöntä "blancoa", joka meksikolaisten mielestä on roskaa. Maistelimme eri ikäisiä juomia 2kk tammitynnyrissä kypsytetystä aina jopa yli 3 vuotta kypsytettyyn saakka. Oli kyllä aivan eri makuista kuin Alkon tequilat. Opimme myös, että tequila pitäisi nauttia sitruunan sijaan limelohkon kera - opas tiesi kertoa, että Suomessa käytetään sitruunaa itseasiassa kauan sitten sattuneesta käännösvirheestä johtuen.


Ylemmässä kuvassa agaavepelto ja alemmassa kuvassa näkyvillä myös kasvin ytimet, joista tequila valmistetaan

 Ensin agaaven ytimet kypsytetään uunissa ja sitten murskataan ylemmässä kuvassa näkyvällä laitteella, jonka jälkeen mehun annetaan käydä, se tislataan ja vanhennetaan tammitynnyreissä.


Pitihän se ostaa kotiinkin tuliaisia, joten matkaan tarttui kaikkia suosituinta neljää ikäluokkaa; Blancoa, jota ei ole kypsytetty lainkaan, Reposadoa, joka on ikääntynyt tammitynnyrissä 2–12 kuukautta, Añejoa, jota kypsytetty tammitynnyrissä vähintään 1–3 vuotta sekä Extra Añejoa, jota on kypsytetty tammitynnyrissä vähintään kolme vuotta. Lisäksi olisi ollut tarjolla myös uutuutta, "antiikki-mezcalia", joka on levännyt tammitynnyrissä jopa 6 vuotta. Se tosin alkoi olla jo sen verran hintavampaa, ettei päätynyt meidän tuliaiskassiimme.


Rentoutumisen ohella saimme siis matkallamme kokea runsaasti mielenkiintoista historiaa ja kulttuuria sekä paljon uusia mahtavia kokemuksia, joista riittää muisteltavaa vielä pitkäksi aikaa. Voi olla, että Meksikoon on palattava vielä uudemmankin kerran!




Kaikenkaikkeaan häämatka oli juuri sitä mitä halusimmekin ja vielä paljon enemmän!


Hääpäivän aamu: meikki & kampaus

$
0
0
Heräilimme lauantaiaamuna varsin lyhyiden yöunien jälkeen Scandic Marskissa. Ilta oli venynyt myöhään juhlatilaa koristellessa sekä yöllä vielä saunassa rentoutuen. Voi olla, ettei uni muutenkaan ihan heti jännitykseltä tullut.. Aamulla taisin itse ponkaista ensimmäisenä ylös ja suihkuun joskus kuuden jälkeen. Seitsemäksi olin tilannut meille aamupalan huoneeseen, mutta väärinkäsityksestä johtuen aamupala ei koskaan saapunut. Ystävällinen hotellihenkilökunta kuitenkin pakkasi meille aamupalan mukaan, kun kiirehdimme kampaajalle Blackout Hair & Beautyyn.

Matkaa oli hurjat noin 10 minuutin kävelyn verran, mutta olimme niin myöhässä aikataulusta, että nappasimme hotellin edestä taksin - hyvä niin, sillä olimme kampaamolla tasan sovittuun aikaan klo 7:30. Kampaajalle heti aamutuimaan saapui myös kuvaajamme Iiro.

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
      
Kiireisen aamun jälkeen oli ihanaa vain hengähtää ja istua meikattavaksi ja antaa meikkaja-Satun tehdä väsyneelle naamalleni taikojaan. Olin aikaisemmin jo käynyt koemeikissä, joten lähtökohdat olivat selvillä ja lähes samalla tyylillä mentiin, tosin pienin muutoksin. Meikkaaminen on kyllä upeaa taidetta varjostuksineen ja korostuksineen ja värien käyttöineen. Ei todella voi muuta kuin ihailla! Meikattavana ollessani hörpin aamukahvit naamaan ja join smoothien, joten hiljaksiin saatiin tämäkin morsian siinä hereille.

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
     
Kun meikkini oli valmis, sainkin hypätä melkein suoraan seuraavaan tuoliin eli Eve pääsi loihtimaan mun suoraakin suoremmasta ohuesta hiirenhännästäni, joita hiuksiksikin kutsutaan, tuuhean kiharakampauksen - siis oikeasti, taikureitahan nämä naiset ovat! Voi kunpa voisi päästä joka aamu Even käsiteltäväksi! Olin ihan valtavan tyytyväinen sekä meikkiin että kampaukseeni. Mulle oli tärkeää, että näytän myös hääpäivänä itseltäni, mutta kuitenkin selvästi huolitellulta. Siinä kyllä onnistuttiin ihan loistavasti.

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen


© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
    
Kampauksen kruunasi ihana Ninkan strassikoru. <3

© Iiro Rautiainen




   
Seuraavaksi jatketaan aamun läpikäymistä, sillä kampaajalle on odotettavissa vielä kaksi henkilöä lisää.. Ketä he ovat ja mitä heillä on mukanaan, se selviää myöhemmin!



Hääpäivän aamu: kimppu saapuu

$
0
0
Hääkimpun ja vieheiden osalta kaikki ei niin sanotusti mennyt ihan niin kuin Strömsössä - mutta onni onnettomuudessa tässäkin tapauksessa...

Olin alunperin ajatellut tilata itselleni tekokukista tehdyn ikikimpun ja samoin Henrille, bestmaneille ja isillemme ikivieheet. Noh, vieheet saapuivat ajallaan, mutta eivät valitettavasti olleet ollenkaan sellaiset kuin olin kuvitellut - ne olivat omaan makuuni liian muovisen näköiset ja myöskin turhan suuret. Tilaamani ikikimppu puolestaan ei vielä tähänkään päivään mennessä ole saapunut.

Niinpä jossain kohdin havahduin tilanteeseen, jossa vain kaksi päivää (!!!) ennen häitä laitoin hädissäni viestiä kukkakauppa Kaisaniemen Kukkaan ja kysyin mahdollisuutta tilata näin nopealla aikataululla hääkimpun ja viisi viehettä. Mukaan laitoin muutaman inspiraatiokuvan. Sainkin todella nopean vastauksen heti samana päivänä ja tarjouksen kukkiin liittyen. Laitoin siltä istumalta tilauksen menemään. Kaisaniemen Kukasta pystyi tilaamaan myös toimituksen kuljetuksella, joten lisäsin myös sen tilaukseen. Upeaa palvelua!

Lauantaina yhdentoista aikaan Kaisaniemen Kukan Hillevi Tenninen saapuikin Blackout Hairiin kukkakuljetuksen kanssa. Ja voi että, kuinka upean kimpun sainkaan! En kertakaikkiaan olisi voinut parempaa toivoa! Hillevi oli selvästikin heti lähettämieni kuvien perusteella saanut kiinni siitä, millaista kimppua hain. Ja mikä onni, että kukkatukusta oli löytynyt juuri oikeanlaiset kukat.

© Iiro Rautiainen


© Iiro Rautiainen

  
Tästä seuraavasta kuvasta kiitos vieraallemme Virve Nyyssöselle, joka on myös taitava ja palkittu valokuvaaja, taiteilija, bloggaaja ja vaikka mitä muuta (psst, kannattaa kurkata Virven nettisivut).

© Virve Nyyssönen
 
Osaakohan joku minua parempi hortonomi kertoa, että mitä kukkia kimpusta löytyy? Hillevi sen kyllä tuolloin aamulla kertoi, mutta enhän minä enää mitään muista.. Ainakin iki-ihania anemoneja ja eri ruusulajikkeita löytyy, ja nuo harmaat pallurat (jep, tällä tasolla mun kasvituntemus on) ovat aivan suosikkejani! Joku hyvämuistinen muuten ehkä huomasi mistä kimppuni sai inspiraationsa.. Mutta enpä arvannut, että oma kimppuni tulisi olemaan vielä upeampi!

Vielä kerran iso kiitos kukkakauppa Kaisaniemen Kukalle, jonka ansiosta en joutunut kävelemään alttarille ilman hääkimppua!


Hääpäivän aamu: sulhasen groomaus

$
0
0
Lähes samaan aikaan kukkalähetyksen kanssa saapui myös Henri kampaamoon. Itse tosin huomasin asian vasta hitusen myöhemmin, sillä ilmeisesti kimpun näkeminen oli sillä hetkellä isompi juttu. Krhm, hups. :D

Olin varannut Henrille Blackout Hair & BeautystaThat’s My Prince -hääpaketin, joka piti sisällään hiusten leikkauksen (jota ei tosin tässä tapauksessa tarvittu), hiusten groomauksen sekä kevyen kuvausmeikin. Tämä oli ihan ehdottoman hyvä juttu ja Henri oli itsekin tosi tyytyväinen lopputulokseen. Even käsittelyn myötä saatiin Henrin tukka siistille nutturalle, lyhyiden yöunien jälkeensä jättämät silmäpussit meikillä piiloon ja hieman puuteria kasvoille, jotta ei naama kuvissa kiiltänyt. Mukava rentoutumishetki myös miehelle hääaamun kiireeseen!

Muutamat kauhistelivat päätöstämme nähdä hääpäivän aamuna ennen kirkkoa, mutta totesimme sen olevan ok, koska mehän olimme tosiaan tuossa vaiheessa jo viidettä päivää naimisissa..

© Iiro Rautiainen

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
    
Hiukan siinä alkoi (ainakin minua) jo jännittämäänkin, kun kummankin kuontalot oli saatu ojennukseen, naama sudittua nätiksi ja alkoi olla aika lähteä kohti Kauppatoria ja Suomenlinnan lauttaa. Päällimmäisenä kyllä oli ihanat, odottavat fiilikset. Ja ihan parasta oli jakaa se kutkuttava odotus oman rakkaan kanssa. ♥

© Iiro Rautiainen

  

Ennen kirkkoa: lautalla Suomenlinnaan

$
0
0
Kampaajalta lähdimme tallustamaan muutaman sadan metrin päässä siintävälle kauppatorille. Ilma oli juurikin passeli - pakkasta oli muutama aste, eikä onneksemme taivaalta vielä tässä vaiheessa satanut kissoja ja koiria.

© Iiro Rautiainen

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen

   
Lauttarannassa meitä odottivatkin jo vanhempani sekä kaasojen puolisot, jotka olivat menossa avuksi viimeistelemään juhlatilaa. Kello oli tässä kohtaa 12 ja avioliiton siunaukseen oli siis aikaa kaksi tuntia. Siinä jutellessa olo oli jokseenkin epätodellinen, eikä oikein meinannut tajuta, että kohta pitäisi todella jo kävellä kirkon käytävää.

Lautta tuli yllättävän täyteen, en arvannut, että talvilauantaisinkin Suomenlinnaan kulkee niin paljon väkeä. Istuin lauttamatkan vanhempieni vieressä ja kyllä siinä taisi itse kutakin jo aika paljon jännittää. Ainakin ilmeet olivat kovin vakavia. :D Mutta täytyy sanoa, että tykkäsin kyllä lauttamatkasta, sillä siinä oli ihan omanlaisensa tunnelma. Ikkunasta oli ihana katsella taaksejäävää Helsinkiä ja ihastella sen kaunista edustaa mereltä käsin jäiden kolistessa lautan reunoihin.

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen




    
Suurin osa vieraista saapui käsittääkseni klo 13 ja 13:40 lähtevillä lautoilla Kauppatorilta Suomenlinnaan. Olimme ostaneet lauttaliput valmiiksi kaikille, jotka olivat RSVP-kortissa ilmaisseet sellaiset tarvitsevansa. Henrin serkku puolisonsa kanssa ystävällisesti jakoivat liput vieraillemme lauttalaiturilla, iso kiitos siitä heille! En tiedä, olisiko lopulta ollut kätevämpää lähettää liput jo esimerkiksi postitse etukäteen vieraille, mutta onnistui se onneksi näinkin.

Meillä ei lautan suhteen koitunut ongelmia, vaan saimme hyvin vietyä tavarat juhlapaikalle. Toki se oli yksi ylimääräinen rahareikä, sillä teimme autolla parikin edestakaista reissua. Vinkkinä muuten, että ajoneuvopaikat kannattaa varata suht hyvissä ajoin - etenkin kesällä. Ja vinkki numero kaksi; kannattaa muistaa myös Katajanokalta liikennöivä huoltolautta, joka Kauppatorin lautan ohella palvelee tavara- ja matkustajaliikennettä arkipäivisin ympäri vuoden.

Ei siis missään nimessä kannata skipata upeaa Suomenlinnaa häidenviettopaikkana lautan vuoksi - päinvastoin!


Ennen kirkkoa: hääpuvun pukeminen

$
0
0
Koska meitä ennen ei ollut muita vihittäviä tai siunattavia pareja Suomenlinnan kirkossa, saimme sovittua, että voimme saapua kirkolle jo suoraan lautalta (kun normaalisti pääsee tuntia ennen). Suomenlinnan kirkossa on upea krypta, jossa saimme kaasojen kanssa kaikessa rauhassa pukea päälle ja jännittää yhdessä. Henrille ja bestmaneille löytyi oma tila korkealta parvelta, jonka ikkunasta avautui upeat maisemat saareen.

Olen kyllä aivan ihastunut kyseiseen kirkkoon! Niin kaunis, niin juhlava.

© Iiro Rautiainen
  
Hääpuvun pukeminen ei loppujenlopuksi ollutkaan niin helppo juttu, kuin kaasot olivat luulleet. Fiancéen Elinan laittamana nyöritys oli kuulemma näyttänyt paljon helpommalta.. Puvun pukemiseen ja nyörittämiseen kannattaakin varata runsaasti aikaa.

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen

    
Paula päätti jossain kohtaa, että morsiamen viihdyttäminen on kuitenkin enemmän hänen alaansa kuin puvun nyörittäminen. ;)  

© Iiro Rautiainen
   
Youtube-videoihin ei kuitenkaan tarvinnut turvautua, vaan varsin mallikkaasti pienen ihmettelyn jälkeen kaasot hommastaan suoriutuivat ja puku saatiin päälle!

© Iiro Rautiainen

   
Meidän oli alun perin tarkoitus ottaa ensimmäinen setti potrettikuvia kirkon läheisyydessä jo ennen avioliiton siunaamista, mutta tässä kohtaa aikataulu hieman petti, eikä aikaa jäänytkään tarpeeksi. Lopulta tämä oli itseasiassa sittenkin aika kiva juttu, sillä tällä tavoin Henri näki mut hääpuvussa ensi kertaa vasta kävellessäni isän kanssa kohti alttaria.

Kun olin saanut puvun päälleni, niin jännitys iski todenteolla - en oikein osaa selittää, että mistä se mahtoi johtua, mutta tuntui että vatsa kääntyy ympäri ja kädet hikosivat hulluna. Ehkä vasta siinä hetkessä tajuntaani todella iski, että tässä se pitkään odotettu ja suunniteltu päivä tosiaan on.. Kaasot saivat onneksi vähän rauhoiteltua panikoivaa morsianta.

Kuva: Paula
Superlaadukas muokkaus: Minä  


Hetken aikaa ehdin kryptassa jännittää, kunnes suntio tulikin jo meitä noutamaan ja lähdimme kiertämään takaoven kautta kirkon etuoville..


Hääpukuni: Sincerity 3621

$
0
0
Hääpukuni oli aivan ihana Sincerityn tylliunelma, joka vei sydämeni kuin varkain. Ensimmäisellä pukusovituskerralla näin puvun Fiancéessa itselleni liian pienessä koossa ja toiselle morsiamelle tehdyin muutoksin (eli siis en sitä olisi voinut sovittaa, vaikka olisikin ollut oikeaa kokoa) ja siitä huolimatta samalla kertaa jo pistin omani tilaukseen! Aika hullua näin jälkikäteen ajatellen, mutta olenkin monissa asioissa tällaista intuitiolla ja sydämellä elävää tyyppiä. Hääpukusovituksesta voit lukea lisää aikaisemmasta postauksestani: "Mulla on hääpuku!".

Puku oli kaikkea, mitä olin ajatellutkin - löytyi tylliä, sweetheart -kaula-aukkoa, paljetteja ja helmiä sekä muotoja imarteleva malli. Tykkäsin erityisesti siitä, että kirjailut jatkuivat lantiolle saakka, eivätkä jämähtäneet vyötärölle, kuten useimmissa malleissa. Tämä toi kivasti pituutta yläkroppaan ja korosti vyötärön kaarta. Lisäksi ihastuin pukuun kuuluvaan irrotettavaan hartiahuiviin, joka mielestäni teki puvusta aivan täydellisen talvihäihin.

Hauskaa mielestäni on, etten mitä todennäköisemmin olisi ikimaailmassa valinnut kyseistä pukua näiden mallikuvien perusteella;

Kuva
Kuva

Siis oikeasti, WHAAAT? Puku näyttää paremmalta jopa tällaisen yhtä pitkän kuin leveän morsiamen päällä, kuin kyseisissä mallikuvissa. :D

Onneksi Fiancéen ammattitaitoinen henkilökunta ymmärsi heti epäselvästä sepustuksestani, että millaista pukua olin etsimässä ja osasi esitellä tämän täydellisyyden. Iso kiitos vielä kertaalleen Tiinalle ja Elinalle sinne Turkuun! Olette upeita! ♥ 

 Täydellinen tylliunelmani <3

  

Ennen kirkkoa: first look with dad

$
0
0
Tässä yksi suosikkikuvistani - kirkon eteisessä napattu otos, jossa isäni näkee minut ensikertaa hääpuvussa.

Ihana iskä.

© Iiro Rautiainen
 
Seuraavaksi astellaankin jo kohti alttaria, iiks! <3

Kirkossa: Kävely alttarille & sisääntulomusiikki

$
0
0
Ihanaa pääsiäislauantaita kaikille! Nyt jatketaan matkaa kohti alttaria...

Odotimme kaasojen, isäni ja suntion kanssa kirkon eteisessä, että kaikki salissa asettuvat paikoilleen. Ensimmäisinä ovista astelivat tämän jälkeen ihanat, kauniit, rakkaat kaasoni (jotka Henri nimesi "Miljan mustiksi enkeleiksi" - tämä jaksaa naurattaa mua uudestaan ja uudestaan). Kullakin kaasolla oli kokopitkä musta maksimekko - jokaisella erilainen, jokaisella upea. Mekot olivat mielestäni aivan mielettömän kauniit, dramaattiset ja kantajalleen sopivat! Oli hauskaa, että vaikka jokainen kaasoista sai valita mieleisensä (mustan) puvun, niin kaikki mekot sointuivat niin upeasti yhteen.

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen

© Iiro Rautiainen


Sitten kajahti ilmoille taitavan kanttorimme Seppo Murron säestämänä Johann Pachelbelin Canon in D uruilla:



Ja niin lähdimme isän kanssa kävelemään kohti alttaria.

Heti ovien avauduttua tuntui, että kompuroin helmoihini ja hetki kesti, että sain kävelyn sujumaan. Yritin kävellessä potkia mekon helmoja, jotta kävely onnistuisi helpommin. Minulla oli kuitenkin myös vannehame alla, joten suuria ongelmia ei olisi pitänyt olla. Ehkä mulla oli vain niin pitkät askeleet, että se hankaloitti menoa. Yritin kuitenkin kävellä melko hitaasti, sillä Suomenlinnan kirkon käytävä on melko lyhyt ja sisääntulomusiikkimme puolestaan aika pitkä - sitä en osaa arvioida, että kuinka hyvin onnistuin hidastamaan kävelyäni..

© Iiro Rautiainen


© Iiro Rautiainen
   
Sillä aikaa Henri odotti alttarilla bestmanit seuranaan. Henrihän tosiaan näki minut ensi kertaa hääpuvussa vasta tässä astellessani alttarille. Hiukan harmittaa, etten huomannut vilkuilla Henrin ilmettä, kun katselin sen sijaan vieraita (katselin joo, mutta en todellisuudessa nähnyt oikeastaan mitään - tai en ainakaan muista siitä mitään). Osa vieraista sanoi myöhemmin, että Henrissä olisi voinut jotakin pientä liikuttumistakin ehkä olla nähtävissä, mutta Henri ei kuulemma myönnä mitään. ;)

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen

© Iiro Rautiainen
    
Perinteisten kumarrusten jälkeen astelime yhdessä kirkon sisäportaat (oli muuten hankalaa noiden tyllikerrosten kanssa), annoin Paulalle kimppuni (tosin meinasin siinä kaikessa jännityksessäni tyystin unohtaa tämän - onneksi Paula tuli ihan oma-aloitteisesti kimppua hakemaan) ja polvistuimme Henrin kanssa kirkon alttarille.

© Iiro Rautiainen




  
Papin puheesta jatketaan ensi kerralla!
   

Kirkossa: avioliiton siunaus

$
0
0
Täytyy sanoa, että kyllä siinä alttarilla jännitti - samalla kuitenkin oli mielettömän upeata seistä siinä Henri vierellä. Kaikki tuntui jotenkin niin oikealta.

© Iiro Rautiainen


     
Pappinamme oli kotiseurakuntamme mukava naispastori, joka puhui todella kauniisti. Olimme tavanneet häntä kerran aikaisemmin, jolloin jutustelimme kaikenlaista ja kerroimme toisistamme, suhteestamme ja muustakin elämästämme. Pappi olikin tehnyt hyviä huomioita juttuhetkestämme ja puhe oli mukavan henkilökohtainen. Tykkäsin papin tavasta puhua rauhallisesti, lämpimästi ja samalla myös hauskasti. Yhdessä kohdassa minua alkoi itkettämään ja jouduin puristamaan Henrin kättä pysyäkseni kasassa, mutta onnekseni papin seuraava lause olikin jo taas niin hauska, että liikutus vaihtui nauruksi.

© Iiro Rautiainen

  
Yritin parhaani mukaan keskittyä kuuntelemaan papin puhetta, mutta itselleni jännitys teki tepposet ja alttarilla seisoessa alkoi heikottaa (siitä huolimatta, että syömisestä ja juomisesta oli kyllä aamun ajan huolehdittu kaasojen toimesta oikein hyvin). En onneksi pyörtynyt, mutta sen verran se vaikutti, etten ihan kaikkea papin puheesta muista, koska toistelin vain mielessäni "älä pyörry, älä pyörry". Tässä kohtaa videokuvaus olisi ollut hyvä lisä, niin olisi voinut kuunnella papin puheen uudelleen jälkikäteen!

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
   
Toinen kohta, missä meinasin pillahtaa itkuun, oli kun siskoni luki meille häissä suositun ja aina yhtä kauniin raamatunkohdan Ensimmäisestä korinttolaiskirjeen luvusta 13:

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.


Vieläkin menee kylmät väreet, kun lukee tuota tekstiä.

© Iiro Rautiainen
      
Avioliiton siunaus muistutti kaikinpuolin pitkälti kirkollista vihkimistä. Merkittävin ero olikin kysymysten sanamuodossa.  Pappi kysyi meiltä "Tahdotko avioliitossasi, jonka olet solminut ... kanssa osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä ja vastoinkäymisissä?", johon tietysti vastasimme vuorollamme tahdon. Tämän jälkeen vaihdoimme normaalisti sormukset ja suukon. Minusta seremonia oli todella kaunis, enkä tiedä olisivatko kaikki edes mahtaneet huomata kyseessä olevan nimenomaan siunaus, eikä vihkiminen, jos sitä ei olisi kutsussa jo kerrottu.

Siunauksen lopussa lausuimme Isä meidän -rukouksen, kuulimme kauniin yllätyslauluesityksen Enkelin rukous -kappaleen muodossa ja pappi antoi Herran siunauksen. Tuo Enkelin rukous -kappale oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta sopi upeasti kirkolliseen siunaustilaisuuteen. Se oli myöskin lahja äidiltäni, joka teki siitä vielä kosketavamman!

Taivaan Isän kaikkein pienin enkeli
kerran maailmaan se matkan suuntasi
Kauan kiersi kunnes vihdoin löysi sen
kahden nuoren, herkän, kauniin rakkauden.
Ihmislapset alttarilla vierekkäin
mies ja vaimo ovat tästä eteenpäin
Heitä katsellessaan pieni enkeli
nöyrän rukouksen kotiin lähetti:

Oi Isä, anna heille voimaa välittää
tahtoa ymmärtää, tukea omaa ystävää
Suo heille koti jossa toinen kannattaa
kun toinen uuvahtaa
Niin että rakkaus siellä aina elää saa.

Taivaan Isän kaikkein pienin enkeli
nuorenparin ajatukset aavisti
Jakaa haluaisivat he vanhuuden
kanssa onnellisten lastenlapsien.
Nuoret hiljaa mielessään nyt lupaavat
että toinen toisiaan he tukevat
Tyytyväinen taivaan pieni enkeli
lähtiessään hymyili ja kuiskasi:

Oi Isä anna heille voimaa välittää
tahtoa ymmärtää, tukea omaa ystävää
Suo heille koti jossa toinen kannattaa
kun toinen uuvahtaa

Niin että rakkaus siellä aina elää saa. 
    

Säästetään kirkosta poistuminen ja lähtömarssimme seuraavaan postaukseen!


Miljoona sivukäyntiä - voi herramunjee!

$
0
0
Hullun epätodellinen olo. Tämä pieni marginaaliblogini häähulluilusta, häiden suunnittelusta ja lopulta häiden toteuttamisesta on näiden vuosien aikana kerännyt jo kokonaiset miljoona sivukäyntiä! Siis oikeasti, miljoona - 1 000 000! Hirveästi nollia tulee siihen lukuun. Ihan hullua. Kiitos kaikille kävijöille, tukijoille, ihmettelijöille, yhteistyökumppaneille ja tietysti tärkeimmille - eli teille jok'ikisille upealle lukijalleni. KIITOS!

Kuva
   
Mielestäni tämä kertoo myös upeaa tarinaa siitä, kuinka hääblogeista on tullut yksi hieno blogigenre muiden joukossa. Ehkä yhä marginaalinen sellainen, mutta siitä huolimatta arvostettu ja ainutlaatuinen. On ollut onni ja ilo olla mukana näin mahtavassa bloggajaporukassa jo usean vuoden ajan - hääblogimaailma on siitä ihmeellinen, että näiden viiden vuoden aikana negatiivisten kommenttien määrä on ollut yhden käden sormin laskettavissa. Kannustavat, samaistuvat ja hyvää fiilistä tuovat kommentit puolestaan ovat arkipäivää. Upea yhteisö! Uskon, että iso syy sille, että olen jaksanut jatkaa bloggaamista näin monta vuotta, onkin myös ollut tämä mieletön hääblogien yhteishenki, jossa olen saanut kunnian olla osana.

Hääblogeista ainutlaatuisen muihin blogeihin nähden tekee myös sen, että niiden elinkaari usein on lyhyempi kuin muilla blogeilla - yleensä hääblogin elinkaari kestää kosinnasta häiden suunnitelun kautta häiden toteuttamiseen ja häiden yksityiskohtien läpikäymiseen, joka pääsääntöisesti vie aikaa  noin puolesta vuodesta kolmeen vuoteen (ja joissakin tapauksissa elinkaarta venytetään jopa viiteen vuoteen, krhm).

Itse olen seurannut hääblogeja nyt vuodesta 2011 alkaen eli olen saanut blogien välityksellä läpikäydä vähintään 400 häät. Parasta hääblogien seuraamisessa onkin ehdottomasti ollut se, että jokaiset häät ovat erilaiset - juurikin hääparin näköiset. Ehkä juuri siksi en ole vieläkään kyllästynyt häiden seuraamiseen blogien kautta - päinvastoin. Siitä olenkin erityisen iloinen, että yhä omallekin blogilistalleni tulee kuukausittain uusia mahtavia hääblogeja, joka tarkoittaa uusia ihania rakkaustarinoita seurattavaksi. Toivonkin, että myös jatkossa tämä hääblogimaailma pysyy yhtä avoimena, positiivisena ja rakkauslähtöisenä.

Ihan vielä ei tämän ikuisuushääbloginkaan kuitenkaan ole aika pistää pillejä pussiin, vaan yhä on monta postausta häihin liittyen tulossa! Koittakaahan siis vielä jaksaa roikkua mukana! <3


Kirkossa: lähtömarssi

$
0
0
Herran siunauksen jälkeen pappi ojensi meille raamatun ja kanttori kajautti ilmoille lähtömarssimme. Halusimme valita kirkosta lähtömarssiksemme jotakin hieman erilaista perinteisten marssien sijaan. Onneksemme Suomenlinnan kirkon kanttori näytti ideallemme heti vihreää valoa ja saimme haluamamme kappaleen - kyseessä oli Queenin legendaarinen We Are the Champions urkuversiona.

Voin sanoa, että kuulosti uruilla soitettuna ihan mielettömän hienolta!



Se tunne, kun lähdimme yhdessä käsikädessä kävelemään tämän soidessa taustalla, oli aivan uskomattoman hieno. Vieläkin tulee kylmiä väreitä, kun sitä muistelee. Niin onnellinen ja kiitollinen kaikesta. Rakkaita ihmisiä ympärillä ja tietysti se kaikkein rakkain siinä vierellä.

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen


Kirkossa: kirkosta poistuminen

$
0
0
Avioliiton siunauksen jälkeen hipsimme Henrin kanssa piiloon kirkon eteisessä olevaan "kaappiin", jossa odottelimme, että vieraat poistuvat kirkosta. Kirkon oven suussa kaasot jakoivat vieraille kellot kilistettäväksi siinä kohtaa, kun astumme Henrin kanssa ulos. Olimme siskokaason kanssa lisänneet kelloihin vielä musta-kultaiset nauhat tuomaan vähän näyttävyyttä. Kellot olivatkin ihan todella kivan näköiset ja ainakin minusta toimivat tosi hyvin perinteisen riisinheiton sijasta.

© Iiro Rautiainen

© Iiro Rautiainen

Oli kyllä ihana tunne astella yhdessä Henrin kanssa alas kirkon portaita kellojen helinässä ja hymyilevien ihmisten ympäröiminä. Tässä kohtaa jännitys oli jo lauennut ja oli vain ja ainoastaan hirveän onnellinen olo ja iloinen fiilis. Ulkona oli vielä lisäksi seremonian aikana alkanut sataa lunta - ihan täydellistä.

© Iiro Rautiainen


Otimme kirkon portailla vielä yhteiskuvan koko porukasta, jonka jälkeen vieraat lähtivät kävelemään kohti juhlapaikkaa ja me siirryimme potrettikuvaukseen. Siskokaaso lähti mukaan kuvausassistentiksi uhmaamaan lumituiskua kanssamme. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa! Onpa kyllä mielettömän ihanaa päästä vihdoinkin esittelemään potrettikuvauksemme satoa - ja sen jälkeen onkin jo kohta aika kurkistaa upeaa juhlatilaamme!


Potrettikuvausten satoa, osa 1

$
0
0
Jännitin potrettikuvauksia etukäteen aika paljon, sillä pelkäsin ettei meistä ole mahdollista saada järkevää kuvaa. Pelko oli onneksi tyystin turha ja Iiron ottamat kuvat aivan ihania! Väkisin hiipii aina hymy huulille näitä katsellessa. En voisi olla tyytyväisempi! Iiro osasi todella hyvin ohjata meitä ja fiilis kuvauksissa oli tosi rento - äkkiä siihen kuvattavana olemiseen tottui.

Otimme kuvia muutamassa eri paikassa, joihin kuljimme kävellen. Olimme jo etukäteen Iiron kanssa käyneet katsomassa sopivia kuvauspaikkoja juhlapaikan läheisyydestä, joka olikin tosi hyvä, jotta ei tarvinnut sitä miettiä itse kuvaustilanteessa. Suomenlinna on kyllä siitä loistava paikka, että upeita kuvauslokaatioita löytyy vaikka millä mitalla! Rakennukset on hurjan kauniita ja sopivat hyvin kuvien taustaksi ja mieletön merimaisema antaa myös kauniit puitteet kuville.

Jaan potrettikuvamme kahteen osaan ja tässä niistä nyt ensimmäinen erä. Tykkään hirmuisesti!

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen

Tykkään todella paljon tuosta lumesta mun hiuksilla! Vaikka se käytännössä tuhosikin kiharakampaukseni, niin oli kyllä ehdottomasti sen arvoista! Ja vaikka välillä tutistiin kylmästä, niin en kyllä missään nimessä vaihtaisi ulkokuvausta pois - niin ihana fiilis näissä ulkona otetuissa kuvissa on.


Mitä pidätte kuvista? Löytyikö joukosta joku ehdoton suosikki?


Potrettikuvausten satoa, osa 2

$
0
0
Nämä potrettikuvien toisen erän kuvat on otettu meren rannalla olevan kukkulan laella ja voin kertoa, että oli kyllä aika vilpakkaa! Huipulla todellakin tuulee. Mutta pieni palelu ei näin jälkikäteen ajateltuna haittaa mitään, sillä nämä kuvat sattuvat olemaan ihan ehdottomia suosikkejani kaikista potreteista! Niissä on jonkinlaista talven taikaa. Erityisesti nuo kuvat, joissa on hyinen meri taustalla, ovat mielestäni ihan mielettömiä.

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen

© Iiro Rautiainen

© Iiro Rautiainen


© Iiro Rautiainen

© Iiro Rautiainen

© Iiro Rautiainen

© Iiro Rautiainen

 Tämä viimeinen kuva napattiin vielä nopeasti juuri ennen, kun oltiin jo lähdössä - ja sekin on aivan mieletön. Kuva suorastaan huutaa "teetä minusta taulu, teetä minusta taulu!". :D

© Iiro Rautiainen
  
Vielä kerran iso kiitos Iirolle! :)

Juhlatilan koristelu: vieraiden pöydät

$
0
0
Juhlatilanamme oli tosiaankin Suomenlinnassa sijaitseva aivan mieletön Tenalji von Fersen. Tila on todella näyttävä korkeine rosoisine tiiliholvineen ja suurine ikkunoineen, joten mitään kovin suuria koristuksia emme tilaan halunneet.

Pöydissä oli perinteiset siistit valkoiset pöytäliinat, jotka mielestäni hyvin rauhoittivat tilan yleisfiilistä. Värilliset kankaat olisivat todennäköisesti riidelleet liiaksi eläväisten tiiliseinien kanssa. Pöydissä juhlatunnelmaa loivat yksinkertaisen tyylikkäät kukka-asetelmat ja Juhlahuuman Jenniltä löytyneet upeat lyhdyt. Pöytäliinat, kukat, maljakot sekä astiat tulivat pitopalvelumme Gourmanden kautta. Lisäksi pöytiin lisättiin paljon tuikkuja, paikkakortit sekä pöytänumerot omalle paikalle suunnistusta helpottamaan.

© Iiro Rautiainen

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen

   
Upeista paikkakorteista saan kiittää ihanaa kaasoani Anua, joka vietti tuntikausia niitä tehden. Ei muuten ollut tuo kullattu lehti mikään kaikkein helpoin materiaali taiteilla - jo pelkästään siihen tarttuvan kynän löytäminen oli oma haasteensa. Viimeisiä lehtiä askarreltiinkin vielä hääaamuna kampaajalla. Mutta lopputulos oli kyllä sen arvoista!

© Iiro Rautiainen


© Iiro Rautiainen
  
 Lisäksi jokaisen vieraan paikalla oli omat Makea Designin Janinan taiteilemat menu/ohjelmakortit ja hääbingo sekä Juhlaputiikki Ribbon & Inkin hauskat viesti hääparille -vieraskirjalaput


© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen

© Iiro Rautiainen

       
Pöytänumerot olivat kehystettyjä lausahduksia suosikkisarjoistamme ja lemppari elokuvistamme.

© Iiro Rautiainen
© Iiro Rautiainen
  
Pöydät koristeltiin sillä aikaa, kun olin itse kampaajalla ja kirkolla valmistautumassa, joten näin itsekin lopputuloksen ensi kertaa vasta saapuessamme Henrin kanssa kirkon ja potrettikuvausten jälkeen juhlapaikalle. Olin kyllä todella tyytyväinen kokonaisuuteen! Iso kiitos kaikille meittä auttaneille, olitte kyllä aivan korvaamaton apu!

Seuraavassa postauksessa kurkataan hiukan tarkemmin Janinan meille loihtimia upeita menu-, ohjelma- ja hääbingolappuja, jonka jälkeen luvassa lisää yksityiskohtia juhlatilamme koristelusta. Joten pysykäähän vielä mukana!

Juhlatilan koristelu: menu-, ohjelma- ja bingolaput

$
0
0
Viime postauksessa jo vilahtikin pöydissä jokaisen vieraan kattauksessa olleet menu- ohjelma- ja bingolaput, jotka Makea Designin taitava Janina meille suunnitteli. Näiden hääjuhlan printtien graafinen ilme jatkoi samaa musta/valko/kulta-linjaa, jota nähtiin jo hääkutsuissamme.

Hääjuhlan printit sisälsivät kaksi erillistä korttia, jotka kumpikin olivat kaksipuolisia. Korkeammassa ja kapeammassa kortissa toiselta puolelta löytyi menu ja toiselta puolelta illan ohjelma, matalammassa ja leveämmässä kortissa puolestaan oli hääbingo ja sen toisella puolella infoa mm. häähäshtägistä, vieraskirjasta sekä lauttojen aikataulusta.

© Iiro Rautiainen
  



  
Kiitos vielä kerran Janinalle taidokkaasta suunnittelutyöstä! Isot suosittelut meiltä. :)

Viewing all 92 articles
Browse latest View live